Siitä on ehkä noin miljoona vuotta, kun sain valmiiksi mohairpaidan ja lupailin siitä blogata. Homma venyivenyivenyyyyyyyyi... Mutta tartuin härkää sarvista ja itseäni niskasta (niskassaniko lienee häränsarvia, ken tietää). Joten olkaattes hyvät, rose mohair meets stitch'n bitch -ohjeen paita.

Mee tykkää. Napitettua tämän saa ylös tai alas tai miten päin vaan, palat vaan maailman yksinkertaisimman mallin sileää neuletta ja reunukset virkatut. Hieman piti tosin pidentää sekä hihoja että vartalokappaleita, kun en mikään lyhin ihminen ole ja aiemmista projekteista oppinut, että neuleet on usein suunniteltu suunnilleen hobiteille. Mikäpä siinä.

Vaihteeksi muuten mukavaa saada aikaan jotain, jota huomaa käyttävänsä ihan oikeasti. Tämä on eksynyt päälle muutaman kouluviikon aikana jo lukemattomia kertoja, olen seonnut laskuissa (ikään kuin koskaan olisin laskenutkaan). Tarpeeksi yksinkertaista käytettäväksi, ei vaadi tietynlaista asustusta tai seuraa... Esmes bubble on huomattavasti hankalampi saada rimmaamaan oikein minkään kanssa.

Napit ovat ihanat, violetit sydämet :) Niistäkin tää niinku tykkäis ja sillei.

Kirjoitusinspis on täysin haamuna nyt jossain. Hmm...