Todennäköisesti tähänastisista neuleistani eniten aikaa syönyt taideteokseni on valmistunut.
Sen nimi on Bubble ja sen ohjeen Knitting Nature -kirjasta minulle ystävällisesti skannasi ja mailasi Ankka. Kiits :)
Kuvia riittänee ihailtavaksi (muka, niissä ei ole kohdallaan etenkään värit, mutta kuvaus lienee joskus aika hankalaa puuhaa...) aivan tarpeeksi. Aloitetaan vaikka edestä.



Mitä hemmettiä mun oikea käsi tuolla oikein vammaa???
Heti ensimmäisessä asentoni on jotain aivan järkyttävää (jep, en ole harkinnut mallin uraa, huutakaa huraa - hei, siinä oli riimi, ehkäpä runoilijan ura onkin parempi), mutta paidan väri näkyy mainiosti. Seiskaveikkaahan se, tylsä ja turvallinen valinta.



Seuraava pose on jos mahdollista vielä edellistäkin järkyttävämpi, enkä oikeastaan tiedä syytä kuvan ilmestymiseen tänne asti. Sanotaan nyt vaikka että se yrittää kertoa jotain paidan koostumuksesta; pentagoneja sun muita kivoja kappaleita. Ahh, matematiikkaa.



Selkäpuoli paidasta ei takuulla näytä tuolta oikeasti, eihän??? Jokin tuota nyt vaivaa. Ei se peilistä katsottuna ole tuollainen... käntty. (Jepjep, tukkakin on lattana. Naurakaa nyt oikein kunnolla, kun alkuun pääsitte.)



Jonkinlaista sivukäsitystä. Nyt paidan muoto on jo lähes selvä...



Tuntematon voima pakotti minut tähän kuvaan. Muistikuviani ovat vain kutsuvat äänet, kirkkaat valot ja jonkinlainen tutkimuspöytä, jossa minua tökittiin erilaisilla neuloilla. Skientologit, selittäkää? (Okei, okei, tarkoitus oli havainnollistaa pentagonien yhdistymistä ja syy aivan omani, ei yhdenkään avaruusolennon...)



Lukekaa vain uudestaan edellisen kuvan kertomus. Tosin tämä kuva on etupuolelta.



Jotain uuttakin opittu? Juu, sauma on siellä jossain. Kertokaa kun löydätte. (Polleena piste kom.)



Kaulusta edestä tämä tietääkseni kuvaa, ja kyllä, olen juuri nielaissut läpivalaisevan loisteputkilampun.
Onpas muuten pehmeän näköinen kuva. Hassua.



Yllätys yllätys, kyseinen yksityiskohta on myöskin kauluksesta, tällä kertaa tosin reunalta. Puisia nappeja rivistössä löytyy neljä, joista kahta voi pitää kiinni näyttämättä erittäin oudolta. Neljääkin kokeilin, mutta huomatessani käsirautojen kanssa lähestyvän paikallispoliisin päättelin olevani hieman epäilyttävän ja mielenvikaisen näköinen (haloo, kaulus peitti lähes näkökenttäni ja tukka sojotti sen päältä vielä hupaisammin kuin keskivertopäivänä), joten palasin kahden kiinnitetyn ynnä kahden villinä ja vapaana heilahtelevan napin järkevään komboon. Hei, jos minua hakemaan olisi vaivauduttu lähettämään esimerkiksi C.S.I. New Yorkin Danny Messer, olisin jättänyt kauluksen naamalle ja hiippaillut suosiolla kamarille (ilmainen ulkomaanmatka ei jäisi harmittamaan...).



Viimeisen kuvan tarina on nimeltään "Helmanapitus" ja tarinahan siis kuuluu yksinkertaisesti "Sen pituinen se". Lyhyestä virsi kaunis ja niin poispäin.


Puikkokokoja saati langankulutusta en kykene muistamaan. Yllättävää? Ei.
Malli oli helppo ja mukava tehdä, suosittelen lämpimästi. Tämä taitaakin olla uusi lempparivillapaitani. Toivottavasti sisko ei sitä ryhdy heti kinuamaan saadakseen koirankuolata ja -karvata joka neliösentin. Hämärä muistikuva kun on vastaavasta jo ajalta, jona bubble oli vasta lankakerä (levitettynä ympäri olohuoneen lattioita).

Tykkään kuitenkin bubbleroisestani. Useampikin ihailikin muuten paitaani, kun ehdin pitää sitä jopa pari kertaa sinnitellessäni viimeistä viikkoa peruskoulussa. (Wahaa, eikä edes keskiarvossa ollut valittamista; kaikkien aineiden kohdalla se oli 9.8 ja lukuaineissa 9.9.)

Ei muuta kuin villapaitarikasta kesää vaan kaikille. Itselläni haaveissa ovat alkaneet siinnellä Knittyn Thermal ja Cleaves, puikoille ehtineenä pikkusiskon Pinwheel. Että näillä mennään.