Jälkijättöisesti/-junassa saapuu jälleen kertomus ompeluksestani - noh, milloinkas minä muka olisin postannut mistään vastavalmistuneesta. Hametehtaaltahan täällä alkaa jo vaikuttaa, kun en mitään ole ommellut varmaan vuoteen ja sitten tämä onkin jo toinen hameentekeleeni kesän aikana.



Minulla oli myös lähempää otettu kuva, mutta sen omituinen kuvakulma sulautti sääreni yhdeksi paksuksi sääreksi, minkä arvioin liian huvittavaksi materiaaliksi julkaisua varten.



Täyskellohame, ohje omasta päästä - joskin hieman inspiroitumista Joka tyypin kaavakirjasta sekä Riinalta.
Kangas Eurokankaasta, silmiinpistävän ihanaa joskin vaati vuorin läpinäkyvyytensä estämiseksi. Hintaa kertyi noin kympin verran (kukkakangas, vuoriksi lakanakangasta tai vastaavaa plus kuminauhaa vyötäröön).



Arastelen hurjasti tätä valkoista väriä. Pelkään likaavani hameen joka kerta, kun sitä käytän, ja todennäköisesti siksi käyttökerrat ovat toistaiseksi olleet harvassa. Noh, minähän möyrinkin aina ympäri puskia ja metsiköitä jo asuinpaikkanikin puolesta. Ymmärrettävää siis olla huolissaan.

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi - eli suomeksi himoitsen - ohutta fleecehupparia; raglanhihoilla, mustana ja lapasen muotoisilla taskuilla. Saa nähdä, miten käy. Ompelukone on maannut koomassa jo parikin viikkoa, ehkäpä ensi viikolla on elpymisen vuoro. Sähkösokkeja siihen kuitenkin mahdollisesti tarvitaan.

Sitä ennen jatkan Tess Gerritsenin tuotannon läpilukua.