Pikkusisko kolme vee suostui vihdoin neuletakkinsa mannekiiniksi. No, okei, ensimmäinen suostutteluyritys meni hieman metsään vaikka lupailin kuvaan trampoliinit ja kissanpennut ja kaikki... Itkuisten sohvapäikkäreiden sekä ruoka-ajan jälkeen kuvaussessio huoneessani innosti kuitenkin jo huomattavasti enemmän.
Kuvaa kehiin.



Taustalta voi bongata huonettani, huomatkaa erityisesti matto ja isäni nikkaroima kirstu (miten kukaan voi osata tehdä puusta jotain tuollaista, en käsitä).

Takin mallina siis, kuten jo viime postauksessa mainitsin, Pinwheel. Varsinainen jujuhan tässä löytyy selkäpuolelta.



Jälkiviisaana voin sanoa, että takista olisi kannattanut tehdä hieman isompi, jolloin se olisi saattanut mahtua päälle vielä ensi kesänäkin.

Muodon havainnollistamiseksi...



Täytyyhän myös kiinnitys näyttää tarkemmin. Alkuperäisessä mallissa ei näkynyt minkäänlaista kiinnitystä, mutta äidin pyynnöstä improvisoin napin.



Lankana Novitan Samos, jolla sain aikaan melkein siistiä jälkeä. Köh.





Viimeisenä, muttei vähäisimpänä; en tykännyt alkuperäisen ohjeen lenkkireunasta, joten koristin reunan aika tavanomaisella virkkauksella. Tähän oli suht helppo saada myös napinläpi.



Toivotaan, että sisko tykkää. On tätä kyllä jo pidetty, itse asiassa paidassa oli kuvaushetkelläkin pari tahraa. Kenties ne eivät erotu... :)

Seuraavaksi puikoille pitäisi saada kolmannen pikkusiskon (itse asiassa keskimmäisen niistä kolmesta, joille neulon) neuletakki. Sen perään kysellään jo päivittäin. Onneksi lanka on hankittu, saajansa lempivärissä ruskeana. Helpottaa hieman neuletakkikuumetta.

En kuitenkaan malttanut olla asettamatta itselleni taitohaastetta neuleen muodossa. Kolme päivää ovat metalliset kepit täällä heiluneet ja loppusuora häämöttää - siitä siis lisää vielä tällä viikolla. Miau.

Mitäs mieltä olette? Kumpi on kivempi, tämä vai edellisen postauksen mohairherttaisuus?