Vuoria vailla olevat ufoni ovat täysin ufoutuneet. (Kyllä mä kerkeen...) Juliette on päättelyitä ja pingotusta vailla.
Mutta pipotehdas on jyllännyt. Minulla on ollut jo pitkään himo Mamboiseen palmikkopipoon, aina siitä asti kun sellaisen eräällä bloggaajalla näin. (Linkittäisin mutta kun hänen bloginsa vaatii tällä hetkellä salasanaa...)
Siispä puikkoihin ja improvisaatioratas jylläämään. Silmukoita oli 80, puikkona noin nelosen paksuinen 40 cm pyörö ja malli siis omasta päästä, vaikkakin erittäin tavallinen ja saanut inspiraatiota siitä sun tästä.
Ensimmäinen luomus (koekappale) meni (julmasti) siskolle tilauksesta...

Mallina toimii pikkusisko. Ei se omistaja suostunut. Oli kuulemma liian kiire. Istua siinä vieressä toljottamassa.
Seuraava versio olikin se omani. Ainoa ero pipojen välillä (jos väriä ei lasketa) on kavennuksissa, mutta sitähän ei huomaa. Ja tähän omaani saattaa ilmaantua tupsu tulevaisuudessa.

Että tällaista täällä. Kyllä minä teen ne kouluhommatkin... Ihan just...