Viimeinen pikkusiskojen neuletakkitilauksesta valmistui tänään - ja sivumennen sanoen vei yllättävän paljon enemmän aikaa kuin kaksi muuta, mahtoiko johtua puikkokoosta vai langasta vai mallista sitten...



Siskon lempivärissä, ruskeana, totta kai. Napit kävimme yhdessä valitsemassa, viisivuotias ihan innoissaan :) Tykkäsi muuten paidasta, niin kuin itse asiassa minäkin. Sopi päälle, oli oikean värinen - ja niistä saumoista kun ei puhuta...



Vaihteeksi oli kiva tehdä raglanhihainen paita. Ohje SK:sta, en muista lehden numeroa mutta tämän vuoden puolelta kuitenkin ilmeisesti. Villi arvaus olisi helmikuu. Lankana Novitan Tennesseetä - jonka neulomista periaatteessa inhoan, mutta sen tiheys ja väri sopivat malliin, joten tartuin härkää sarvista (sekä potkaisin sitä munille, käh), kiepautin langan pikkusormen ympärille hieman omalaatuiseen tapaan ja neuloin urheasti. Ihan kivaa se oli. Puikkoja käytössä oli kolmosta ja kolmepuolta.



Reunan rimpsrämpsy oli yllättävänkin kaunis, vastaavaa en ole ennen nähnyt (kulkenut kai laput silmillä kuin ravihevonen?) mutta tykkään. Huonona puolena tässäkin mallissa taas kerran ne hirmuiset luotavien ja luotujen silmukoiden jonot. Tjaa, kyllä se taisi olla sen arvoista siinä vaiheessa, kun näki pikkusiskon ilmeen takkia ojentaessa... :)

Lupasin viime (muka)postauksessani esitellä ompeluksia, mutten ole ehtinytkään kuvailemaan - itseni päällä olevaa työtä kun on hankalaa yksin kuvata, ja ainoastaan hovikuvaaja jaksaa napsia tarpeeksi monta versiota (jos kuvaaja kyllästyy liian pian, kuvat ovat joko heilahtaneita, omituisesti valottuneita tai niistä on rajautunut pois esimerkiksi pala helmaa - ainakin itse kuvatessa olen huomannut tämän efektin). Ompelusjutteluani seuraa siis myöhemmin, samoin tarina Minttumaarista, joka ei ole vielä ehtinyt pingotukseen asti eikä siksi blogiinkaan. Muutakin neulottua tuolla lattialla kappaleina vielä lojuu... :)
Tällä kanavalla siis, stay tuned.