Neulon sitten mitä tahansa, huomaan aina, että eniten kaikesta tarvitsen perussukkia. Tavoite olisi omistaa yksi pari jokaista mahdollista väriä - tähän on kyllä matkaa... Ja sukkiahan on niin kiva tehdä muunakin kuin vain ihan perusperuskamana. Syksyksi aion kuitenkin kitkuttaa harmaat totaalitavisyksilöt; edelliset, ilmeisesti mummoni neulomat, onnistuin hukkaamaan viime talvena ja niitä on kova ikävä.
Lankakauppaan pääsyä odotellessa tartuin kuitenkin sitten neulehimoni heikentämänä jämäkerään vihreää seiskaveikkaa ja kulutin pari iltaa.



No, sopivat ainakin Bubbleen... Ja sen kanssa käytettäviin sukkiinhan ei olisikaan sopinut mikään erikoisempi neulepinta, kun siinä on jo ne pentagonit. Enkä minä sellaisia sukkiin ala vääntää.

Parhaan perustelun näiden sukkien neulomiselle löysin kuitenkin selatessani repliikki-arkistoa. Ja sehän pääsi sitten otsikkoon :) Olkoonkin, että asiayhteys muuttui hieman... Alkuperäinen repla kuuluu nimittäin kokonaisuudessaan "See, I'm a man of simple tastes. I like dynamite...and gunpowder...and gasoline! Do you know what all of these things have in common? They're cheap!"...

Ja kuvaanhan on tosiaan nätisti piilotettu muutakin kuin sukat. Farkuthan ovat nätisti uusvanhat, kiitos siskolle lahjoituksesta :)
Oikeasti kyse oli kuitenkin kansiosta. Pikkumukulasta asti olen haaveillut opiskelusta kansioita käyttäen. Jokin naksahtanut aivojeni osa liittää kai kansiot vahvasti niiden amerikkalaisteinien elämään, joista ala-asteikäisenä luin lastenromskuja (esmes The Baby-Sitters Club). Siihen aikaan kun satuin ihailemaan ja hiukkasen kadehtimaankin lähes kaikkien lukemieni kirjojen ihmisten elämää. Niin että kaipa tämä kansio-fetissi on vaihteeksi yksi lapsuuden trauma x)
 Mutta siis, lukiossa pääsen käyttämään kansioita jokapäiväisesti. En kuitenkaan tätä keltaista mappia, joka on liian iso laukkuun ahdettavaksi ja oikein sopiva kotiin (siihen voisin arkistoida tulostettuja neuleohjeita, jos uskaltaisin - äiskä sen osti ilmeisesti koulunkäyntiin liittyen, eikä välttämättä ilahtuisi...? Juu, tiedän, äiti, että luet tätä kumminkin), mutta ymmärrettävästi se on esteettisempi kuin kouluun raahaamista varten hankkimani läpinäkyvä yksilö. Ei mitenkään tylsää, ei...? Kauppojen kuviolliset kansiot eivät erityisemmin sytytä, saattaisin innostua tuunaamaan yksinkertaisina ostettuja yksilöitä mutten taida ostaa vaikkapa muumi-kuvioista. Ai miksi? See, I'm a man of simple tastes... :)