Mitähän edes viimeksi esittelin? Siitä tuppaa olemaan aikaa...
Nyt kun vielä muistan - olen kyllä neulonut pari tylsää pipoa sisaruksille, enkä niitä todennäköisesti enää edes löytäisi kuvattavaksi, saati että ne tylsyydessään ketään kiinnostaisivat.
Mutta itsellenihän en ollutkaan pipoa neulonut pitkään aikaan, vasta pari syksyn aikana. Tarvetta löytyi kuitenkin yksilölle, jota saisin käyttää myös julkisilla paikoilla, edelliset kun eivät perheenjäseniä sytyttäneet ja joudun käyttämään niitä puolisalaa. Etenkin sitä violettia, jossa on korvat.
Musta väri, sileä neule, mohair, pitsireuna... Oikeastaan inspiraatiota ei tarvinnut edes odottaa. Ensimmäinen löytämäni mohairkerä sattui olemaan Rose mohairia (koskapa en raahautunut marketin Novita-hyllyä pidemmälle etsimään). Puikoista ei ole mielikuvaa. Silmukoita saattoi olla noin sata.



Kuva ei ehkä ihan ilmaise, miltä hattu näyttää, vaan on lähinnä järkyttävä, mutta antakaa anteeksi ja koettakaa päätellä todellisuus. Pipojen kuvaaminen on yllättävän monimutkaista, kun naamaa pitää peitossa.
Tämä lärpäke muuten myös sopii takki- ja huiviviritelmiini. Wohoo.

Viime viikonloppu kului mm. ihanaista Claasia tarkastelemassa Turunmaalla. *kuolaa, mutta ei sille Turulle* Hmm...