Nää kuvat on sitten aivan karseita. Että jos haluatte säästää silmänne niin suosittelen vähintään aurinkolaseja.

Nni. Sain sitten viimein kuvattua pitkäaikaisimman ufoni. Tämän taisin aloittaa joululomalla ja valmistui pari viikkoa sitten (ongelma oli lähinnä laiskuus vuorin ompelussa). Olenkin tainnut tästä laukusta puhua useampaan otteeseen, käsiongelmien ja ufojuttujen yhteydessä.
Mamboa se söi kuin hullu puuroa, villi arvaus olisi seitsemän kerää mutten osaa varmaksi sanoa kun en enää muista. Ohje oli oikeasti ihan erilainen, eri lankaa, eri puikot - siis myös eri koko. Tähän minun versiooni kun mahtuisi peitto ja tyyny tarvittaessa. Mutta ei se ihan niiin isolta kuitenkaan näytä. Okei, jos katsoo avaruudesta. Vinkiksi voin sanoa että 220 Mambo-silmukkaa seiskan puikoilla teettää jonkin verran työtä, etenkin kun se työ on sitten jo niin hemmetin painava loppuvaiheessa.
Joku haluaa kumminkin nähdä ne kuvat. Omalla vastuulla sitten.

Tässä ei näy juuri mitään. Onneksi. Seuraava potilas.

Värit eivät ole vieläkään oikeat mutta kyllä siitä jotain mallista näkee. (Ja lohdutuksen sana; nuo ruskeat kengät eivät sitten ole minun.)
Mallineuleesta eli helpoista palmikoista vielä jotain.

Palmikko kuudella silmukalla, neljä silmukkaa väliä. Noita palmikoita on siis 22. (Tosin joku saattoi sen jo innoissaan laskeakin. Minä ainakin olisin laskenut.)

Lovikat ovat kirjailuja vailla, eli valmistuvat mahdollisesti talveksi 2028. Jo silloinkaan. Hitaasti mutta varmasti.

Ja olishan tässä näitä koulujuttujakin. Mutta mitäs niistä. Lähimpään lukioon kun hain... Ei tarvitse ainakaan stressata että pääseekö vai ei. Jos keskiarvo sattuu tipahtamaan syksyllä olleesta 9.77:sta alle seiskan (pääsyraja), voin mennä reksiltä anelemaan pääsyä ja opiskelupaikka tipahtaa. Todennäköisyys tälle tipahtamiselle on sitä paitsi olematon. (Ei se niin paljoa laske. Vähän vaan.)