Kun kaveri leipoo kakkua, ei neulojaparalla ole muuta vaihtoehtoa kuin viihdyttää itseään tanssittamalla lankaa. Tällä kertaa kokeiluun pääsi yksi söpöimmistä (ja nopeimmista ja helpoimmista) ohjeista, minkä internet sisällään pitää. Elikkäs.



Pikkiriikkinen lintu on koottu violetista Kitten mohairista, mustasta Rose mohairista ja keltaisesta randommohairista, jonka kaverini roudasi Virosta (itselleen, mutta suostui lainaamaan tällaisen pikkupätkän, hih).
Tunnetusti en osaa kirjoa, joten olen aika yllättynyt, että silmistä - tunnustan, ne ovat yksinkertaisin kuviteltavissa oleva versio - tuli inhimillisen näköiset. Ristipistojen jalolla taidolla en ole koskaan sivistäytynyt, eikä se liene lähitulevaisuuden suunnitelmissakaan. Mitä niistä voi tehdä hei rehellisesti, korneja joulukortteja, mummotyynyjä? Home sweet home -tauluja?

Ja sitten päivän kysymykseen: mitä tällaisella pikku maskotilla tekee? Kannattaisiko se värkätä jonnekin roikkumaan? Kaulaan, laukkuun? Onneksi osaan aina tehdä vain näitä käytännöllisiä käsitöitä selkeällä funktiolla varustettuina.

Koeviikkokin alkaa taas viikon päästä. Hmm.
Joululahjaduunailut olen muuten aloittanut, eikä niitä kovin paljon suunnitelmissa olekaan. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat sisäistäneet, että itsetehdyt lahjat ovat paitsi kalliita ja aikaavieviä, myös erittäin huonosti arvostettuja (kokemuksen syvä rintaääni puhuu nyt - iskäkin on pitänyt jussisukkiaan ehkä kolme kertaa).
Esittelen hävyttömän yksinkertaiset ja nopeat sukat (kaverille tarkoitetut), kunhan ehdin ja jaksan niitä kuvata. Mustan pinnan kuvaaminen on kestävyyssuoritus.