Helteillä näperretty Minttumaari näin syksyn kunniaksi... Heinäkuun puolella tämä taisi jo valmistua, mutta surkeiden kuvauksellisten ominaisuuksien (lue: en saanut aikaan kuvaa, jossa huivi olisi ollut normaaliin käyttötapaan kaulassani näyttäen neuleelta punaisen sutun sijaan) vuoksi siirsin julkaisun pahan päivän varalle.
Nyt, kun olen totaalisen flunssainen, väsynyt ja liian kiireinen neulomaan, on selvästi se kriittinen "paha päivä". Vanhat neuleet siis kehiin, että päivitystä saadaan aikaan.
Omassa kaulassani en onnistunut Minttumaaria kuvaamaan, joten lapsuudenystäväni Kati sai loistaa kyseisessä duunissa.



Tästä näkee myös, mikä minua eniten Minttumaarissani ärsyttää; lanka loppui pari kerrosta ennen kuvion loppumista, joten reuna käpristyy hivenen. Ilmiö lienee ymmärrettävä niille, jotka aaltoreunaan päättyviä niskasta aloitettavia kolmiohuiveja ovat ehtineet jo neuloa.
Huivin koko on omaan makuuni hiukan kittana, mutta riittävä kuitenkin. Tykkään vaan niin järjettömän isoista huiveista normaalisti... Omaan 173 sentin kroppaani verraten huivin koko on seuraavanlainen:



Mallikerta oli helppo, vaikka sen vaihtuessa lopussa ryssinkin... En tajunnut, että jos kolmoskaavio sopii kakkoseen, saattaa väärä ajoitus kyseisessä vaihdossa silti aiheuttaa nelosen sopimattomuuden kolmoseen.
Lähikuvaa silti...




 
Tämän tekeminen oli kivaa, mutta taidan silti pitäytyä jatkossakin enemmän fifi-fanina...
Ja ne tärkeimmät tiedot... Mikäli oikein muistan, puikot olivat vitosen pyöröt. Lanka puolestaan saapui tuliaisena Virosta.

Blogin perustamisen vuosipäivä vilahti ohi muutama päivä sitten ihan huomaamattani... Toisaalta, ensimmäisen oikean postauksen ajankohta ajoittui vasta viime syyskuulle. Mutta mitäpä tuosta. Pelottavaa vain, miten nopeasti aika rientää.

Huomenna pitäisi taas raahautua kahdeksaksi kuvistunnille piirtämään perspektiivejä. Cooperin juokseminen odottaa myös, vaikken odotakaan siltä osin kovin suuria olon ollessa näin saakelin flunssainen/köhäinen/limainen/sijoitatähänsopivakamalaaoloakuvaavasana.
Onneksi on ranskaa ja uskontoakin tiedossa. Ei tee mieli jäädä kotiin.