Edit: Kamera ei toimi, joten pipopostaus saapuu... myöhemmin.

Teen mää juu mutten uskalla näyttää. Ihan neuleita niinku.
Lupaan paljastaa loppuviikosta, miltä näyttää tämän päivän synttärikaverin pipo. Heti huomenna meillä on tiedossa rankkaa biletystä (sopii naurahtaa ironisesti) jopa kolmen hengen porukalla - odotan jo, todennäköisesti tiedossa on mässyä/epäterveellistä pikamurkinaa sekä ruokaakin parempaa seuraa. Toivon hartaasti, että kirjasto ehtii toimittaa syrjäkylän toimipisteestään meille leffan varaukseni mukaisesti jo huomiseksi. En ole varma, saisiko tätä pätkää pitää niin herkistävänä ja siistinä kuin itse pidän, joten kavereiden tuomio täytyy ehdottomasti hankkia. Edellisellä kerralla leffan lainatessani onnistuin saamaan ystävän nukahtamaan kesken kaiken - pikkuinen simahtaa harva se kerta, jos erehdyn näyttämään liikkuvaa kuvaa liian myöhäiseen vuorokaudenaikaan.


Kyseinen leffa lienee siis Thelma & Louise

Tällä hetkellä puikoilla onkin sitten synttärilahjaa toiselle huomisiin pirskeisiin saapuvalle neitokaiselle, jonka kuun lopussa täyttyvät ikävuodet ovat käsittääkseni laskettavissa luvun 64 kuutiojuuren neliöstä. Lahja tulee olemaan musta; joko lapaset, huivi tai sukat. Tämän verran saaja tietää ja ainahan on olemassa riski, että hän blogiini eksyisi tässä parin viikon aikana, joten enempää en suostu paljastamaan teillekään :D Ihan kuin ketään edes kiinnostaisi.

Wazzaa, lähdin tänään ostamaan kenkiä. Lokakuun kunniaksi pukeuduin nätisti hameentekeleeseen. Ei kai kesäisiä hameita kesällä pidetä :'D Omasin selkeän mielikuvan tarvitsemistani kengistä, mutta yhtäkään tule mamin luo -henkistä paria ei vastaan kävellyt koko kaupungissa. Ehtiihän sitä kenkiä katsella muutenkin... Lompakkoni ei kuitenkaan täysin ennallaan säilynyt; ensin uskalsin ignoorata Carlingsin mainostaulun, joka huusi harmaita Lee Norma -farkkuja vain neljänkympin naurettavaan hintaan todellisen satasen sijaan, mutta lopulta minut valtasi järjetön pakko päästä "edes vilkaisemaan". Matkalla liikkeeseen toivoin, ettei tarjousfarkkuja olisi enää jäljellä, matkalla sovituskoppiin toiveet liittyivät väärään väriin ja huonoon istuvuuteen. Alusta asti olin kuitenkin jo tiennyt kamppailuni turhiksi - housut osoittautuivat juuri niin loistaviksi kuin olin arvellutkin niiden olevan perustaen olettamukseni siihen faktaan, että omistan saman pökät myös vaaleansinisinä (tosin hieman löysemmässä koossa). Nyt olen siis jälleen yksiä farkkuja rikkaampi ilman megamittaista sovituskoppirumbaa, -sambaa ja -steppiä. Väliäkö tässä enää sillä, tarvitsinko niitä vai en? :)

Palailen astialle toivottavasti piakkoin.