Kieltämättä vähän jäänyt tämä postailu. Laiskana en ole jaksanut kuvailla tylsiä perussukkia ja -lapasia, enkä ole saanut aikaan mitään suurempaa, paitoja esimerkiksi. Kuivahkolla linjalla jatketaan yhä. Saattaa olla, että innostun jossain vaiheessa uudestaan olemaan aktiivisempi, mutta tällä hetkellä se tuntuu suhteellisen turhalta, kun tätä ei taida kukaan lukea kuitenkaan eikä ylimääräistä aikaa juurikaan ole.

Jotakin haaveiltua olen kuitenkin saanut jaksetuksi, virkkausrintamalla tällä kertaa:

Totoroita siis, ohjeen nappasin netistä, mutta laiskana ihmisenä en jaksa sitä etsiä vaan lupaan kertoa, jos joku kysyy. Ha ha :D Lanka on seiskaveikkaa ja samosta, mustat osuudet jotakin muuta kaapista löytynyttä.

Tällä hetkellä täällä toimitetaan pikkusiskoille kasoittain sukkia ja pipoja. Isosiskolle valmistui parit huopatossut tilauksesta. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Periaatteessahan mulla on ollut ihan hyvä syy olla kirjoittamatta pitkään aikaan eli melkein pariin kuukauteen. Syy on blogin (muka-)aihe. Pahahan se on kirjoitella käsitöistä, jos niitä ei ole ehtinyt tekemään. Saati kuvaamaan niitä vanhempia, jotka ovat jo unohtuneet itseltäkin. Mainitsin kuitenkin kai joskus kankaasta, jota ostin hametta varten, ja tässä se hame nyt sitten olisi.

Tätä on tullut pidettyä useita kertoja, yleensä tosin mustaan yhdistettynä, tämä oli vain laiska kuvausversio. Täyskello improvisoiden,  vyötärökaitale löytyy myös ja vetoketju (ensi kerralla ostan pidemmän, tämä menee aika kittanaksi kun hametta sijoittaa päälle tai pois).

Neulominen on oikeasti jäänyt tosi vähiin. Sukat sain kaverille aikaan siitä oranssista palkintolangasta, jonka olen tainnut mainita, mutta nekin lähtivät matkaan kuvaamatta - mitäpä kuvaamista olisikaan yksivärisissä perussukissa. Kesän aikana ainakin pikkusiskon kärttämä villapaita pitäisi tehdä, kaipa jotain itsellekin. Ompeluksia on ollut puolisuunnitteilla.

Lisäksi olen käynyt koulua edellisen postauksen jälkeen, esimerkiksi koeviikko imi mehuja ihan kivasti historia-mantsa-kombon aloituksellaan. Mutta luin ja onnistuin!! :D Toukokuun alkupuolella tuli käytyä Pietarissa Igorin luona koulun projektin kautta. Toin teille todisteeksi maatuskan, katsokaa:

Harvinaisen tarkka kuva muuten, kun mun kamera on todellisuudessa surkea. Mutta tuo maatuska on aivan ihana ja pönöttää nätisti kaapin päällä. Pienempikin mulla on, siinä on tosi söpö pikkuruinen muutaman millin mittainen pienin osa! Tuitui.

Kesätöitä on muuten jäänyt saamatta. Ripari-isostelu on jo ohi, siitä palautuminen kestänee aikansa, eilen kotiin vyöryin sieltä. Mitähän sitä sitten tekisi... Lukeakaan en muuten ole ehtinyt käytännössä ollenkaan, apua!!

Ja digestivemuruna kakun pohjalla: Garou & kumppanit.

Täällä satoi eilen lunta vaakasuoraan. Parin pihalla vietetyn minuutin jälkeen huomasi olevansa läpimärkä. Huhtikuun puoliväli on jo ylitetty, olisin enemmän kuin valmis siirtymään kesäkauteen. Polkupyöräni Keijo lienee samaa mieltä.

Haaveilen jämälankavuoren madaltumisesta valloittamiskelpoiseksi, joten viime aikojen neuleilla on ollut takana joko edellinen elämä tai kuiva oleskelu milloin milläkin vintillä kerämuodossa. Pienistä nöttösistä saa kätevästi jämäsukkia renttutyyliin.

Papukaijamerkki sille, joka arvaa, kumpi sukista tehtiin ensin ;) Oikealla muuten näkyy mp3-soitin. Sillä kuunnellaan Nickelbackia. Chad..... Ruma tukka ja täydellinen lauluääni ovat vastustamaton yhdistelmä.

Näillä sukilla taapersin tänään Kaupunkiin hankkimaan repun ja hamekangasta. Hameen ompelu on siis edessä, ettekä tulokselta täälläkään välttyne... Olen aika innoissani projektista, koska minulla on visio. Reppukaan ei ole mikä tahansa reppu, vaan iso Fjällräven Kånken, josta jo pidempään haaveilin. Päädyin olemaan käytännöllinen värivalinnassa. Piristän teitä nappaamalla kuvan googlesta omien tunnistamattomien väännösten sijaan.

Repulle riittää kannettavaa. Kuuden lukuaineen jakso on aluillaan. Yritin välttää kirjastoa, koska en ehdi lukea kuin pari kirjaa viikossa jos sitäkään, mutta puolivahingossa luettavaksi päätynyt Carpe Jugulum sytytti tarpeen hyökätä Pratchett-hyllylle suunnilleen ydintuhon vimmalla ja...

Positiivista: ei vapaa-ajan ongelmia. Kouluajallekin on muuten mielenkiintoisuutta luvassa ensi kuussa, pääsen Pietariin. Surettaa niiiin ne mantsantunnit, jotka missaan kyseisten päivien aikana...

Onko pitkään postausväliin hyvä syy tietokoneen rikkoutuminen? Njäh, kaikki syyt ehkä on tekosyitä pohjimmiltaan :D

Tänään siis: THE NORO!! Ehkä vähän noloa olla näin innoissaan, mutta mihinpä mangusti karvoistaan pääsee, saati kala suomuistaan tai neuloja lankafetissistään...

Ensin se oli kolme kerää. Sitten se käväisi olemassa jännä huivi, mutta täydellisyyshakuinen minä päätti harjoittaa kerrankin purkamista. Seuraava yritys sisälsi salomoninsolmuja (onpahan sekin ihme nyt kokeiltu). Ohjeistusta nappasin tiitsalta ja mallin Virkulta.

Kahden päivän koukkuilu tuotti tulosta. Tämä niiiin pääsee kaulaan...

Jokin tässä vain on ihanaa. Oletteko te siellä ruudun toisella puolella samaa mieltä? Kiitokset langalla lahjoneille kummeille, mikäli tätä joskus luette :D

Mulla on muuten pari aiempaakin väkerrystä, yllätys yllätys, esittelemättä. Kyllä ne saapuvat aikanaan... Ehkä ne ei vaan taho ;) Tai jotain.

SAlomoninsolmuista taidan alkusointuvasti siirtyä iltaa jatkamaan SAksofonin pariin. Tarvitsisin oman, kun nyt vuokrapillillä puhaltelen, netistä on tullut näitä katseltua... Äiskä, älä pyörry mutta täältä löytyisi aika ihana. Se on tietenkin myös hirmuisen kallis. Siihen verrattuna (taktiikka pelaa) nämä pari olisivat ehkä soveliaampia...

Koko iltaa en ehkä ehdi soittaa, tahdon päästä myös kuuntelemaan musiikkia (tällä hetkellä soittimessa pyörähtelee Carole King, mikäli joku ei kumma kyllä sattunut otsikoinnista arvaamaan) ja siihen seuraksi ehkä askartelemaan SAlaperäistä psykologian elämänkaaripäiväkirjaa (jei, sain siihenkin ujutettua alkusoinnutuksen viittaamaan aiempiin aktiviteetteihin).

Au revoir.

Violetti on uusi lempiväri.

Yhdistettynä mustaan mohairiin violetti lanka (käytetty taannoin kissapipossa) näyttää aika herkulliselta. Sain metreittäin pitsinauhoja sukulaisperintönä, kaunein oli ommeltu renkaaksi ja oli juuri sopiva herättämään inspiraation. Nappasin siis ruman dalmatialaiskuvioisen lasipurkin (saatu ala-asteaikoina synttärilahjaksi puolikaverilta) ja päällystin sen kivoilla asioilla.

Tämä on nätisti pöydällä. Puikot olivat täysin randomit, samoin silmukkamäärä. Sisäpuolelle ulottuu pieni taite. Neule taittuu kätevästi nurjan kerroksen kohdalta. Viisas minä.

Pöydälle purkin viereen on päässyt toinen kaunis violetti asia. Oikeastihan tapan kaktuksetkin, mutta hetken mielijohde synnytti pakkomielteen ja tahdoin välttämättä saintpaulian. Mummollakin oli niitä, kun olin pieni. Ehkä nyt peukalostani tulee yhtä vihreä kuin itse Hulkilla.

Violettia on takissaan myös Jokerilla. Roolisuoritus muistettiin myös viime yönä, itse sitä olin valveilla todistamassa. Eli...

Mitäpä tähän on enää lisättävää. Go Heath.

Valitettavasti Jokerin upea takki ei näy kuvassa. Etenkin se väri on jotain uskomattoman herkullista...

Btw, Oscar-gaala oli muutenkin katsomisen arvoinen. Noista suuresti hypetetyistä Zac Efroneista ja Robert Pattinsoneista ei jaksa innostua, mutta juontaja Hugh Jackmania olisi katsellut pidempään. En muista ennen nähneenikään kyseistä miestä, mutta ensivaikutelmahan tunnetusti kannattaa tehdä gaalajuontajana puku päällä, iskee allekirjoittaneeseen. Taidan olla heikkoina ausseihin, mikäli tämä postaus ei sitä vielä ole paljastanut jollekulle.

Niin ja tosiaan, olen voittanut Satu H:n arvonnassa.

Kortti pyysi anteeksi paketin myöhästymistä. Eipä tuo mitään... :D Kuva palkinnosta ei kyllä onnistunut, en tiedä oliko syynä värien moninaisuus, kamera vai kuvaustaitojeni vajavuus. Ensimmäisen vaihtoehdon sulkee pois se pikkuseikka, että lähettäjä itse onnistui palkinnosta vallan mainion potretin näppäämään. Hmh. Janne-lanka on muuten niin suuresti erään ystävän väristä, että todennäköisesti siitä jotakin hänelle syntyy. Harmi, että synttärinsä ovat vasta syksyllä ja joulu jouluna :D

Nickelback - Rockstar (otsikko)